Hankintalain uudistus vihdoin eduskuntaan
Hallitus on 5.2.2026 antanut eduskunnalle esityksen hankintalain uudistamisesta. Oikeuskansleri pysäytti lain etenemisen aiemmin tammikuussa 2026 ja edellytti kattavampia perusteluja tiettyihin kysymyksiin ennen asian siirtämistä eduskunnan käsittelyyn. Lausuntokierroksella on arvioitu, että lakimuutos uhkaa kuntien itsehallintoa kohtuuttomasti. Lakiesitykseen onkin nyt kirjattu, että perustuslakivaliokunnan olisi suotavaa ottaa esitykseen kantaa, ja näin on mahdollista, että laki siirtyy vielä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Tästä saattaa seurata, ettei lakimuutos astu voimaan vielä tämänkään kevään aikana.
Suurinta huomiota lakiesityksessä on herättänyt kunnille jatkossa asetettava 10 prosentin vähimmäisomistus in house -yhtiöistä, joilta kunnat tekevät hankintoja ilman kilpailutusta. Lisäksi sidosyksikön omistusosuuslaskennassa huomioidaan sekä emoyhtiö että tytär- ja osakkuusyhtiöt, eli lain kiertäminen ei tule onnistumaan konsernitason järjestelyin. Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva säännös tulee sovellettavaksi lain voimaantulon jälkeen porrastetusti. Lakimuutos merkitsee monille kunnille laajoja rakennejärjestelyjä muun muassa ateria- ja ICT-palveluissa.
Vähimmäisomistusvaatimusta ei kuitenkaan sovellettaisi sidosyksiköihin, jotka on perustettu tuottamaan yksinomaan tiettyä lakisääteistä palvelua. Tällaisten yhtiöiden kautta kunnat hankkivat nykyisin esimerkiksi kirjasto-, vesi- sekä jätehuollon palveluita.
Vähimmäisomistusvaatimuksen muutokset tietävät kunnille ja hyvinvointialueille arviolta 400 miljoonan muutoskustannuksia. Tämän lisäksi lisäkuluja aiheutuu uudelleenkilpailutuksesta, markkinakartoituksista ja kilpailutusten lisääntymisestä. Toisaalta hallituksen esityksessä arvio kilpailun lisäämisellä saatavista säästöistä vaihtelee 61 miljoonasta 139 miljoonaan. Uudistuksen arvioidaan maksavan itsensä takaisin 8–14 vuoden aikana.
Lakimuutoksen uskotaan lisäävän kilpailua eri palveluntarjoajien välillä. Jatkossa kilpailutus on lähtökohtaisesti uusittava yhden kerran silloin, kun kilpailutukseen osallistuu vain yksi tarjoaja. Nykyisin 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa, joten kyseinen uusimisvelvoite onkin jo herättänyt pohdintoja toimialoilla, joilla on ylipäätään ollut vaikeuksia saada kilpailutuksiin riittävästi tarjoajia.
Lisäksi EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat on jatkossa pilkottava, eli jaettava osiin. Tällaisesta hankintayksikön ratkaisusta voidaan jatkossa myös tehdä erillinen valitus. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka pian markkinaoikeus joutuu ottamaan säännöksen tulkintaan kantaa, sillä hankintalaki kuitenkin edelleen kieltää hankinnan pilkkomisen tai yhdistelyn keinotekoisella tavalla.
On huomionarvoista, että jatkossa on lähtökohtaisesti tehtävä markkinakartoitus ennen kilpailutuksen käynnistämistä. Markkinakartoituksessa pienet paikallisyrityksetpääsevät kertomaan tuotteistaan, palveluistaan sekä hinnoittelumalleistaan jo ennen tarjouspyynnön julkaisemista. Tämä toivottavasti lisää hankintayksiköiden tietoisuutta toimialan parhaista ja kustannustehokkaimmista ratkaisuista ja samalla parantaa tarjouspyyntöjen ja yleisestikin julkisten hankintojen tasoa.
Seuraamme Kalliolaw:lla lakihankkeen seuraavia vaiheita ja autamme mielellämme asiakkaitamme muutosvaiheen juridisissa kysymyksissä.
